Eläkettä, veroja ja terveydenhuoltoa

Ei tämä kengurumaa mikään proopuskalandia ole mutta hieman olen joutunut tutustumaan paikalliseen byrokratiaan. 'tässä hieman läbyskää paikallisista erikoisuuksista.

Pankkitilin avaaminen onnistuu helposti kun on pysyvä osoite. Kävimme avaamassa tilin jo ennen Uuden-Seelannin reissua kun tiesimme, että olemme menossa ekotaloon asumaan. Tilin avaaminen oli helppoa ja ilmaista St. George-pankissa kunhan tilille tulee kuukausittain tarpeeksi rahaa. Pyhän Yrjön nettipankkikaan ei ole täysin kamala, se olisi jopa hieno jos eläisimme vuotta 2001...

Jotta täällä pääsee maksamaan veroja, joutuu tilaamaan Tax File Numberin. Ei siis verokorttia vaan pelkän numeron. Tämän voi onneksi tehdä netistä kliksuttelemalla ja postissa plupsahtaa numero jota ilman ei voi myöskään avata superannuation-tiliä. Jostain sitten tulojen mukaan arpoutuu veroprosentti ja Australian valtio nappaiseen osansa, joka on tosin varsin maltillinen.

Veroja!!!

Superannuation-tili taas tarvitaan superin kertymistä varten. Super on täkäläine nerokas eläkejärjestelmä, jossa 9% palkasta menee erilliselle super-tilille, joka yleensä kasvaa korkoa kunhan sijoitukset ovat järkeviä ja kun on saanut duuneista tarpeekseen ja päättää jäädä eläkkeelle, saa rahat käyttöönsä. Hienoa systeemissä on se, että eläkekertymä on oikeasti olemassa omalla tilillä, ei valtion lupauksissa ja ulkkarit saavat super-rahat mukaansa kun lähtevät maasta, eivätkä joudu odottelemaan eläkeikää. Hienoa on myös se, että rahat voi sijoittaa joko turvallisesti tai riskaabelimmin eli kaikki aussit ovat sijoittajia. Superin prosentti kasvaa jossain vaiheessa lähiaikoina kymmeneen. Lisäksi veroilla voi kikkailla laittamalla enemmän kuin normaalit yhdeksän prosenttia supertilille jolloin palkka "pienenee" ja veroprosentti tippuu. Tämä on ilmeisesti suosittua puuhaa vanhemmilla ihmisillä jotka yrittävät saada kaiken mahdollisen fyffen supertilille odottamaan eläkkeellejäämistä. Superin sijoittamiseen riittää valinnanvaraa, melkein liikaakin ja koska työnanajallani ei ollut suositustiliä, aion ohjata superini Klasun firman valkkaamaan lafkaan joka on menestynyt melko hyvin korkovertailuissa.

I can haz moneyz?

Vaikka verojen maksaminen ei aiheutakkaan täällä samalaista slaagi-efektiä kuin Suomessa, täytyy terveydenhuoltoakin varten säätää. Toisin kuin monet luulevat, Ausseissa on julkinen terveydenhuolto ja se on ilmaista niille jotka tienaavat alle määrän x vuodessa. En muista mikä summa oli mutta tätä enemmän tienaavia kannustetaan ottamaan vakuutus. Jos vakuutusta taas ei ole, joutuu maksamaan extraveron. Suomen ja Australian välillä on hoitosopimus, eli Australia hoitaa sairaat Finskit mutta ei tee varsinaisesti mitään ekstraa. Tätä varten tarvitaan Medicare-kortti, jonka saamiseksi pitää mennä ohviisiin, toimittaa passikopioita ja viisumipapereita. Tämän jälkeen venaillaan ja jossain vaiheessa kortti plumpsahtaa postiluukusta.

Kymmenes kerta toden sanoi

Olen tässä muun aussihumppaamisen sivussa etsinyt töitä jo jonkin aikaa, enemmän tai vähemmän työnhakuun ja haastiksissa ramppaamiseen kyrsiintyneenä. Olin olettanut työnhaun olevan hiukan helpompaa kun Klasullakaan ei kovin kauaa mennyt mutta ilmeisesti markkinoilla oli liikaa projektipäälliköitä ja olen tietenkin aina huonompi vaihtoehto jos tarjolla on lokaali tyyppi vaikka kokemusta olisikin samahkosti.  

Kävin lopulta yhteensä kymmenessä eri työhaastattelussa ja muutamalla agentilla siihen päälle (sai sieltä osalta ainakin kahvia) kunnes lopulta tärppäsi ja työttömänä maahanmuuttajana hengailu loppui joksikin aikaa. Minulla oli ensimmäinen työpäivä sitten viime lokakuun. Aloitin tänään projektipäällikkönä kuuden kuukauden sopparilla täkäläisessä osavaltioiden ja valtion yhteislafkassa jossa duunaillaan uutta versiota terveysinformaatioportaalista ja tällä kertaa olen asiakkaan roolissa. Hahahahahah! Varokaa toimittajat, kauhuasiakas on täällä!

Päänvaivaa aiheuttaa tietenkin uusien ihmisten, projektin, teknologoiden lisäksi myös pukeutuminen. Kavennuttuani kaikki vanhat työkuteeni ovat liian isoja mutta uusiin ei olisi vielä varaa. Pitänee keksiä miten voin pukea vanhan hameen mahdollisimman monella eri tavalla liian isojen kauluspaitojen kaveriksi. Onneksi asiallisten kenkien varasto on hyvähkö, kiitos Parikan. Kerrankin positiivinen ongelma, joudun shoppaamaan. Ah ja voih kurjaa kohtaloani.

http://www.flickr.com/photos/young_rainey/3602086409/sizes/o/in/photostream/

Koiranpennut

Ex-vuokraisäntämme puhui jo jossain vaiheessa kesää koiranpentuprospekteistaan. En oikeastaan uskonut, että mitään asialle tulisi tapahtumaan kunnes viikko sitten huomasin Naamakirjasta, että kappas, kyllä sinne on jotain elukkeja tupsahtanut. Pennut Zip ja Coco ovat kylläkin jo kymmenkuisia jötkäleitä. Niistä tulee opaskoiria sokeille kunhan vähän kasvavat ja toivottavasti rauhoittuvat mutta kasvattaja antoi Robbien hoitoon kuukaudeksi ollessaan itse huitelemassa jossain. Opaskoiruuteen on vielä vähän matkaa (Coco pysähtyi keskelle liikennevaloja pissaamaan kun veimme niitä ulos, ei hyvä temppu sokean kanssa) mutta mukavia koiruuksia olivat molemmat, ihmisystävällisiä eivätkä kovin agressiivisesti hakeneet huomiota, toisin kuin jotkut belgianpaimenkoirat... Coco on nimestään huolimatta uros ja Zip on narttu. Nimet ovat pöhköjä, mutta eivät tunnu koiria itseään haittaavan vaan ne jopa ajoittain tottelevat niitä.

Toinen "pennuista"

Oikeampi syy miksi menin koiruuksia katsomaan on se, että Anna ja Tuomas ovat täällä Sydneyssä ensi viikkoon saakka matkallaan Aucklandista Suomeen ja majoittuvat täälläoloaikansa meidän entisessä huoneessamme.

Vauhdikasta rapsutusta

Ekotalo on myynnissä, hintapyyntö 1,3 miljoonaa dollaria

Hengailin ekotalolla maanataina ja kävimme Anna kanssa lenkittämässä pentuja Prince Alfred parkissa. Siellä kaikki kulmakunnan muutkin coolit koirat käyvät ja saavat juoksennella ja leikkiä toistensa kanssa vapaasti. Muut koiranomistajat tuntuivat tietävän koirien elämäntarinan meitä paremmin, ovat tainneet sosialisoida ennenkin.

Baskervillen tappajakoirat

Normaali lauantai

Viime lauantaina emme oikeastaan tehneet mitään kummempia. Kävimme vähän Pyrmontissa Fishmarketeilla shoppaamassa ostereita ja barramundia, aurinko paistoi ja minä sain räpsittyä kuvia kivoista taloista tässä meidän naapurustossamme.

Kiinalainen teekauppa Pyrmontissa

Aurinkoa Pyrmontissa

Klasu Darling Harbourin sillalla

Entinen teetehdas

Queen Victoria Building, aina yhtä kaunis

Vanha tavaratalo, nykyinen oikeustalo

Kaikki mitä nainen tarvitsee...

... ja ne loputkin välttämättömyydet olivat täällä joskus kaupan

Kävimme Pyrmontin lisäksi myös napsimassa maistiasia Crown Streeting "Stokkan herkussa". Matkalla kauppaan näimme homojen aviolitto-oikeutta puolustavan mielenosoituksen.

"What do we want? Marriage righs!"

Ibis-lintu 

Harmony-park

Kylmän sietämisestä

Vähä jäässä

Yleinen harhaluulo suomalaisista taitaa olla, että Suomessa heilutaan kesät talvet alasti ja suomalaisten pitäisi sietää hyvin kylmää. Oman suppean kokemukseni myötä olen täysin päinvastaista mieltä; suomalaiset sietävät kylmää todella huonosti. Tähän on montakin syytä: Suomessa talot rakennetaan niin, että sisällä on lämmintä. Siis muut kuin HOASin talot. Ja niissäkin on vielä ihan suht siedettävää. Täällä, kuten varmaan suurimmassa osassa muutakin maailmaa, kolmikertaiset ikkunalasit ovat täysin absurdi ajatus ja lämpöpattereita saa kaupasta kassan vierestä. Sellaisia mini-irtopattereita. Niihin isoihin terrace houseihin missä lattian ja parvekkeen oven välissä on rotanmentävä aukko. Ok, onhan niissä toki takka joka huoneessa, ainakin alkuperäisten suunnitelmien mukaan on ollut. Mutta tomerat aussit ovat jostain syystä rempanneet takat veks joka toisesta talosta joten siihen meni sekin viktoriaanisten arkkitehtien lämmityspläni.

Elkää ymmärtäkö väärin, ei täällä vieläkään ole esimerkiksi pakkasta. Lämpötila saattaa päivällä kohota päivällä lähelle 25 astetta mutta yölämpötilat menevät jo alle kymmenen asteen. Kun talossa on yksinkertaiset ikkunat ja seinissäkään ei varmaan liiemmin ole lasivillaa täytteenä, myös sisällä on jotain kahdenkymmenen ja kymmenen asteen väliltä. Uusi asuntomme oli toki valittu tätä silmälläpitäen ja meillä on kuin onkin ilmastointi/lämmitys mutta ilmeisesti kukaan muu täällä asuvista ei ole sen käytöstä kovin innostunut, sillä taidan yleensä olla ainut joka laittaa sen päälle.

Joku unohti lämmityksen

Sisätilojen lisäksi tippuvat asteet aiheuttavat päänvaivaa myös ulkona. En oikein osaa pukeutua sään mukaisesti. Teoriassa koko ajan pitäisi pukeutua ns. välikausimalliin, eli syys-kesä-kuteisiin mutta päivällä siihen on liian kuuma ja illaksi minulla ei ole mitään järkevää vaatetusta. Pitäisi haalia lisää neuleita ja oikean kokoinen nahkatakki. Trendikaupat pursuilevat tekokarvaliivejä ja vintaasiliikkeet ovat trenssien jälkeen kaivaneet minkkiturkit esiin. Tuntui absurdilta käydä viime sunnuntainan kiertelemässä Crown Streetin vintaasikauppoja kahdenkymmenen viiden asteen auringonpaisteessa minkkiturkkeja sovitellen. En ostanut turkkia, en usko, että se olisi täällä järkevä hankita, vaikka ilmeisesti joku uskoo, sen verran paljon niitä oli tyrkyllä.

Ausseisaa talvipukeutumista Muurin takaa?

Ilmeisesti kuitenkin valtaosa väestöstä ei kärsi kylmästä läheskään samalla tavalla kuin pohjoisen uljaiden kansojen edustajat. Paikalliset tsirbulat käyttävät edelleen vesirajamekkojaan, myös öisin, ilman mitään villapaitaa/takkia/ponchoa/turkkia siinä missä minä olen kietoutunut jo villaan ja nahkaan ja silti palelen. Syytämme tästä outoudesta omaa tietellistä läpimurtoamme, brittigeeniä. Britit pystyvät uskomattomiin suorituksiin vaatteiden vähyydessä säässä kuin säässä. Todistuskappaleeksi luotettavista luotettavimman lähteen, Daily Mailin, artikkeli newcastlelaisista tytöistä. Hulluja nuo anglosaksit.


http://www.flickr.com/photos/jdhancock/5070325420/
http://theironchic.blogspot.com.au/2011/01/frozen-ghost.html
http://gameofthrones.wikia.com/wiki/Ygritte

Minun Sydneyni

Joku voisi kuvitella, että olen vain katsellut telkkaa viimeiset pari viikkoa ja unohtanut sen takia blogata. Asia ei kuitenkaan ole näin. Olen minä tehnyt vähän muutakin esimerkiksi etsinyt raivoisasti töitä ja katsellut tietokoneelta Dexteriä. Lisäksi olen käynyt nyrkkeilemässä ja potkunyrkkeilemeässä salilla tässä ihan lähellä. Mitään kovin ihmeellistä muuta ei ole vielä tapahtunut, mikään ei varsinaisesti etene vaan status quo jatkuu. Vain hartialihakset kasvavat kovaa vauhtia.

Olemme me sentäs jotain tehneet, esimerkiksi käyneet pari kertaa elokuvissa, katsomassa Avengerssit ja Titanicin 3D:nä. Avengers oli hyvä, minä tykkäsin. Titanic 3D oli sama kuin Titanic kymmenen vuotta sitten. Menimme katsomaan sen kun ex-kämppiksemme Rohan ei ollut yllätykseksemme ja ihmetykseksemme koskaan nähnyt Titanickia. Vietimme Rohanin ja Shelman kanssa Thaitanic-illan, eli thairuokaa ja Titanic, oli mukavaa.

Siskoni toivoi, että selventäisin asuinpaikkaamme joten väsersin huvikseni "Annan Sydney"-kartan missä hi-tech-paintilla on merkattu oleellisimmat paikat eli meidän hima ja ne paikat missä tulee käytyä. Poikkeuksellisesti kuvan voi klikata isommaksi, että tuherrukset näkyvät kunnolla. Toivottavasti saatte selvää. Vinkki: jos bloggeri kenkkuilee, eikä suostu suurentamaan kuvaa, avaa kuva uuteen tabiin, niin johan näkyy. 

Meitsin Sydney

Pohjois-Sydneyssä, eli Pimeällä Puolella on loput niistä firmoista, mitkä eivät sijaitse CBD eli Central Business Districtillä. Muuta siellä ei oikein ole, lähiöitä ja lapsiperheitä. Länteen mennessä tulee vastaan ensin lähiöitä lähiöiden jälkeen ja sitten Sinivuoret. Sielläkään ei ole mitään kovin mielenkiintoista.

Turistit parveilevat CBD:n ympäristössä, Darling Harbourissa (IMAX ja huvituksia) tai Cirqular Quayssa (Oopperatalo, satama, The Rocks missä turistikauppoja). Me asumme aivan Surry Hillssin loppukulmauksessa. En ole varma lasketaanko tätä mihin kaupunginosaan, postiosoitteemme on vain Sydney. Aivan vieressä on keltaisella merkitty Chinatown. Elämme täällä aasialaisten keskellä ja ihan hyvä niin kunhan eivät kokkaa mitään kamalan hajuista. Lähin leffateatteri on Kiinakaupungissa Yrjönkadulla, samoin lähin Colesimme on World Centerissä, kahden korttelin päässä.

Punaisella merkitty Surry Hills ja mustalla merkitty Darlinghurst ovat kivoja kaupunginosia täynnä ihkuja kahviloita, kalliita vintaasiliikkeitä ja rafloja. Surry Hills on hipsterimpi kun taas Darlinghurst on homokaupunginosa mutta raja on mielestäni vähän liukuva. Paras ruokakauppa Thomas Dux Grocer josta saa aina paljon maistiaisia ja uudempi löytömme, paras lihakauppa Hudson Meats, sijaitsevat molemmat Crown Streetillä. Merkkasin nekin karttaan. Nyrkkeilysali jää juuri punaisen rinkulan alle, mutta se on ihan meidän kämpän vieressä, korttelin matka. (Tämä saattoi vaikuttaa hieman uuden kämpän sijaintiin...)

Vihreällä on puolestaan merkitty vieläkin hipsterimmät ja trendikkäämmät Redfern ja Newtown. Newtownissa vintaasi on halvempaa ja kahviloita löytyy paljon. Redfern on rähjäisempi, siellä asuu vielä aboriginaaleja ja köyhiä. Ekotalo sijaitsee aivan Redfernin ja Surry Hillsin vaihtumiskohdassa mutta siellä ei pian asu enää ketään välttämättä koska omistaja on laittanut hometalon myyntiin.

Merkkasin karttaan myös surffirantamme Bondin ja lekottelurantamme Coogeen. Nyt kun talvi tulee, ei rannoilla ole tullut hetkeen pahemmin hengattua. Kartasta voi stalkkailla myös Klasua, sillä merkkasin siihen  Klasun vakkaritoimisto Pyrmontissa ja Klasun toimittajan toimiston Manlyssä. Tai no, merkkasin koko Manlyn. Jossain siellä se on. Myös Klasun suosikkiolutpubi The Local Taphouse on merkattu suurin piirtein lähestulkoon oikeaan kohtaan.