Koiranpennut

Ex-vuokraisäntämme puhui jo jossain vaiheessa kesää koiranpentuprospekteistaan. En oikeastaan uskonut, että mitään asialle tulisi tapahtumaan kunnes viikko sitten huomasin Naamakirjasta, että kappas, kyllä sinne on jotain elukkeja tupsahtanut. Pennut Zip ja Coco ovat kylläkin jo kymmenkuisia jötkäleitä. Niistä tulee opaskoiria sokeille kunhan vähän kasvavat ja toivottavasti rauhoittuvat mutta kasvattaja antoi Robbien hoitoon kuukaudeksi ollessaan itse huitelemassa jossain. Opaskoiruuteen on vielä vähän matkaa (Coco pysähtyi keskelle liikennevaloja pissaamaan kun veimme niitä ulos, ei hyvä temppu sokean kanssa) mutta mukavia koiruuksia olivat molemmat, ihmisystävällisiä eivätkä kovin agressiivisesti hakeneet huomiota, toisin kuin jotkut belgianpaimenkoirat... Coco on nimestään huolimatta uros ja Zip on narttu. Nimet ovat pöhköjä, mutta eivät tunnu koiria itseään haittaavan vaan ne jopa ajoittain tottelevat niitä.

Toinen "pennuista"

Oikeampi syy miksi menin koiruuksia katsomaan on se, että Anna ja Tuomas ovat täällä Sydneyssä ensi viikkoon saakka matkallaan Aucklandista Suomeen ja majoittuvat täälläoloaikansa meidän entisessä huoneessamme.

Vauhdikasta rapsutusta

Ekotalo on myynnissä, hintapyyntö 1,3 miljoonaa dollaria

Hengailin ekotalolla maanataina ja kävimme Anna kanssa lenkittämässä pentuja Prince Alfred parkissa. Siellä kaikki kulmakunnan muutkin coolit koirat käyvät ja saavat juoksennella ja leikkiä toistensa kanssa vapaasti. Muut koiranomistajat tuntuivat tietävän koirien elämäntarinan meitä paremmin, ovat tainneet sosialisoida ennenkin.

Baskervillen tappajakoirat