Svenin viikinkipitsaa

Australian pitsaskene ei varsinaisesti ole kauhean loistokas vaikka muutamasta paikasta täältä ihan kelpo pitsoja onkin saanut. Yleensä niistä vain joutuu maksamaan paljon ja todella hyvät paikat ovat melko harvassa. Paras on tähän mennessä ollut Lilyfieldin hipsteripitseria mutta muutama muukin hyvähkö mesta on sen jälkeen löytynyt.

Yksi näistä hyvistä on Svenin viikinkipitseria Bondi Junctionissa. Olen sitä jo monesti bussin ikkunasta pällistellyt ohiajaessa ja ruotsalainen ex-kolleganikin sitä kehui joten sunnuntaina jatkuvan sateen laiskistamina suuntasimme kohti Sveniä ennen Tarantinon Djangon katsastamista.

Sven, tuo vanha italjollo

Svenin mesta oli sisustettu toki viikinkiroinalla, pitsat nimetty Valhallan kuka-kukin-on listan mukaan ja tarjoilijoista suorastaan paistoi ruotsalaisuus. Molemmat olivat blondeja ja ruskettuneita workingholidaylaisia. Kokitkin olivat sopivan tummia, vastasivat hyvin suomalaisia pitserianpitäjiä lookseiltaan. Ainoa miinus tuli muusta asiakaskunnasta, paikalla kun oli kaksi lapsiperhettä joissa molemmissa oli pieniä lapsia joiden lempiharrastus näytti olevan "kato äiti kun osaan hyvin paiskoo kamaa lattialle".

No, kukapa ei rengaspanssarista pitäisi 

Viikingit juovat cokisenkin tuopista! 

Pitsat sen sijaan olivat Svenillä todella hyviä. Täytteiksi oli tyrkyllä kaikkea kebaamista kurpitsaan ja Klasun pitsan päällä oli bernaise-kastiketta. Omnomnom. Selkeästi useamman viisiitin arvoinen paikka. Ne muut Sydneyn hyvähköt pitsamestat ovat seuraavat:

• Pizza e Birra Crown Streetilla
• Lucio Pizzeria Darlinghurstissa

Testaamatta on vielä josko italiaanoalueella Alexandriassa osattaisiin hyvien pitsojen teko mutta sinne on matkaa. Ehkä jossain lähitulevaisuudessa. 

Oli nälkä, aloitin ennen kuvaa

Kuvia ja kuvatekstejä

USA:n ihmemaan kamaralla asusteleva Jenni haastoi kahdeksan satunnaisen kuvan kuvahaasteeseen. Kiitos!

Vastaan tähän haasteeseen ensteks koska muistikortille oli kertynyt satunnaisia kuvia vaikka haasteita on muitakin odottamassa.

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen.

Uusin ihanuuslaukkuni, Corona. Suunnittelijana toki Minna Parikka. Corona sopii hyvin tilanteisiin kun Ginger on liian pieni mutta Maxine on liian iso. Laukkukokoelmani on nyt taas hetken täydellinen.  

Kadehdin Suomen halpoja juustoja. Täältäkin saa toki mozzarellaa, edulliseen 7 dollarin pallohintaan. Muutenkin eurooppalaisten juustojen valikoima on onneton ja järkyttävän kallis. Perusbulkkivuohenjuustoakaan ei ole. Snif.  

Hakiksen halli, entinen lähikauppamme jossa myyjät tunnistivat ja safka oli parasta. Kävimme joululomalla siellä ainakin kolmesti. 

Queenslandissa oli cycloni, tänne satoi sen rippeet, kahden päivän ajan sadetta ja sadetta taukoamatta. Tänään sade loppui mutta meri on edelleen cyklonin jäljiltä raivokas. Näkymä ikkunastamme on kyllä maailman paras. Tätä tulen varmasti kaipaamaan vaikka kämppämme katosta tuleekin sateella vettä läpi.

Ostereita on kiva syödä. Kävimme perinteisillä hääpäiväostereilla Morrisons-nimisessä ostereita ja lihaa-ravintolassa. 

Tähtien Sota on parhautta. Leikkelimme siskojen kanssa lumihiutaleita voipaperista ystäväni Mintun innoittamina. 

Avokadopasta eli ns. somepasta eli ns. kohupasta. Pitihän sitä kokeilla. Teimme toisella kertaa parannetun version lisäämällä enemmän korianteria ja chiliä. 

Mintun söpökissa Unski. Molemmat kisvit olivat suorastaan syötävän suloisia, mutta taidan olla nykyään kateille vähän yliherkkä. Harjoituksen puutetta mutta se ei niin paljoa haittaa sillä olen oikeastaan enemmän kyllä koiraihminen. 

Koska olen laiskimus, en jaksa jakaa haastetta eteenpäin kahdeksalle blogaajalle mutta olisi hauska nähdä vastaava kuvasarja ainakin Sannalta ja Mintulta.

Straya Day, mate!

Australia Daytä (tai Invasion Daytä, riippuu keltä kysyy) vietettiin tällä kertaa viime vuotta kuivemmissa merkeissä, sillä koko päivän paistoi ennustusten vastaisesti aurinko. Hengasimmekin lähinnä Bondilla, rannalla ja grillipaikalla ruotsalaisten kavereittemme ja kämppiksemme kanssa. 

Jotai ihme possee MUN rannalla

Bondilla oli Australia Daynä myös Havaianas-puhallettava släbäri-kellunnan maailmanennätysyritys. En tiedä tuliko maailmanennätystä mutta ainakin noita "thongsseja" oli paljon. 

Possee

Tutustuin ruotsalaiseen Karolinaan joskus loppukeväästä Geek Girls Sydney-tapahtumassa. GGS:n idea on koota nörttityttöjä verkostoitumaan ja siellä on aina monta esitystä vaihtelevista aiheista html5:stä nörttineulontaan. Jostain syystä puhuin jonkun kanssa oluen juomisesta todella nopeasti ts. heivaamisesta ja Karolina kertoi tuntevansa väkeä jotka voivat juoda oluen kahdessa sekunnissa. Olin heti että "ahaa, tsiksi on Göteborgista". Maailma on pieni ja ruotsalaiset valloittaneet sen kaikki kolkat. 

Grillaavat maahanmuuttajat

Alunperin Karolina ja hänen siskonsa, joka on täällä turisteilemassa, ovat Taalainmaalta ja Karolinan  avomies Henrik jostain Skånesta joten kummankaan ruotsista ei saa niin hyvin selvää, että keskustelua voisi käydä "toisella kotimaisella" vaan olemme laiskoina suomalaisina aina puhelleet heille englantia. Se on vain niin paljon helpompaa vaikka on vähän harmi, että ruotsista ei koskaan tullut ainakaan itselleni sellaista kieltä, mitä voisi oikeasti puhua. Ja muiden kielten opettelussa englannista ja latinasta on ainakin minulle ollut enemmän hyötyä sillä niiden pohjalta ymmärtää vähän luettua espanjaa, portugalia, italiaa tai saksaakin mutta ruotsin pohjalta pääsee lukemaan vain norjaa tai tanskaa, noita kahta laajalle levinnyttä imperialistista valloittajakieltä...

Hodareita tulossa 

Meitsi ja thongssi

Loppugrillauksesta seuraamme liittyi myös Henrikin sveitsiläinen työkaveri. Jäbä oli ainakin muistaakseni ensimmäinen sveitsiläinen kenet olen koskaan tavannut kunnolla. Saksalaisia, itävaltalaisia  ja kaikkia itä-eurooppalaisia siitä Sveitsin toiselta puolelta kyllä olen tavannut mutta käkikellomaan väki on harvassa. Muutenkin germaaniset kansat tuntuvat yleensä täällä vuoden-pari oltuaan yleensä palaavan takaisin Euroopan helmoihin vaikka monet muut eurooppalaiset asettuvat aloilleen tänne pallonpuoliskolle. 

Maahamuuttajajengimme toteutti muutenkin hienosti kansallisia stereotypioita. Henrik käyttää koko ajan nuuskaa, suomalaiset valittivat Suomen talvesta. Olin myös melko täpinöissäni siitä, että sveitsiläisellä kundilla oli sveitsin armeijan linkkuveitsi. Jäbä oli myös niitä harvoja tyyppejä jotka uskaltavat fillaroida tässä kaupungissa. No, ehkä vuoristomaassa tottuu mäkiin ja jokin aivoissa turruttaa kauhun muuta liikennettä kohtaan. 

Illan hämärtyessä otimme auringon punaamien nokkiemme suunnaksi (ei äiti, en oikeasti palanut, tämä on vain kielikuva) Darling Harbourin ilotulituksen. Saimme seuraksemme myös ex-duunikaverini Camillan (ruotsalainen hänkin) joka on tosin asunut täällä jo yli kymmenen vuotta. Lusmu Camilla ei vieläkään ole kuitenkaan saanu aikaiseksi hankkia kansalaisuutta vaan mietti, että pitäisikö hänen tänä vuonna alkaa kunnon aussiksi. Paras aika tähän olisi tietenkin ollut juuri Australia Day, silloin kun kansalaiseksitulemisseremoniat ovat komeimmillaan. 

En tiedä onko muissa maissa tapana juhlistaa kansalaiseksitulemista mutta aussit eivät jätä selvästikkään mitään tilaisuutta väliin kuumentaa grillillä muutamat köntit, sillä mikäs olisi sen juhlallisempaa kuin uudet "matet". 

Kökkö kuva ilotulituksesta

Orkidea, viimein!

 Hahaa! Hullun Orkideanaisen paluu on lähellä sillä vihdoin ja viimein löysin siedettävän hintaisen orkidean josta ei tarvinnut maksaa 80-120 dollaria. Ovat nimittäin kukat täällä aika hinnoissaan. Olen jo muutaman kerran kironnut kun Ikean orkideat ovat aina loppu tai niitä ei ole varastossa kun siellä päin tulee liikuttua sillä ne ovat saman hintaisia kuin orkideat vanhoilla kunnon Hulluilla Päivillä. 

No, kyseinen yksilö on niinki glamöröösistä kukkakaupasta kuin Coles mutta eiköhän siitä hyvällä hoidolla ihan kelpo kukka saada.

Koko kukka ja kallokaiffari

Lähitaidekuva

Mielenkiintoista nähdä kukkiiko orkidea täällä enemmän vai vähemmän. Klasun äidin hoidossa olevat orkideani eivät ilmeisesti ole kukkineet sitten viime Suomen kesän. Tässä on nyt myös vain yksi vana mutta niitä kasvaa melko helposti lisää. Pitää vain hankkia järkevämpi ruukku eli läpinäkyvä sellainen, että ilmajuuret saavat myös valoa. Ah, himoitsen myös miniorkideaa joita täällä myy yksi kukkakauppa Bondi Junctionissa. On se vaan söpö mutta saman hintainen kuin täysikasvuinen kukka ja vääränlaiseen ruukkuun istutettu. Ehkä sitten jossain vaiheessa kun meillä on vähän enemmän tilaa.

Joululahja isältäni, vinkeä meksikaanikallo. Sen kaveri on paketissa ja kontissa matkalla tänne. 

Rapuja vuorovesialtaassa

Laskuveden ollessa matalalla voi Bondin molempien päiden vuorovesialtaissa nähdä hauskoja rapusia. Hoksasin olioiden olemassaolon muutama päivä sitten kun tuijottelin merelle Klasun surffatessa ja sateen ropistessa päähän. Silloin rapuja oli satoja sillä ketään muita ihmisiä ei ollut pelottelemassa niitä kiven rakoihin. Tänään rapuja oli vähän vähemmän tai sitten ne eivät liikkuneet tarpeeksi, että niitä olisi huomannut sillä ne sulautuvat aika hyvin kiviin.

Ravunkatsastaja

Rapuset 

Ruokaa, jos vain sais kiinni

Rapulainen

Niinä päivinä kun emme tee juurikaan mitään, käymme yleensä joko surffaamassa tai skeittaamassa tai molempia. Tänään oli vuorossa ihan hyvää skeittiä ja hieman liian voimakasaaltoista surffia. Surffaus alkaa pikku hiljaa sujua paremmin, hyvällä säällä saa nätisti jo laskettua alas murtuvaa aaltoa ja tänään sain myös kerran käännettyä laudan aallon myötäisesti. Tavoitteena olisi kesän loppuun mennessä osata niin hyvin, että laudan voisi vaihtaa kahdeksanjalkaisesta rotiskosta johonkin vähän kannettavampaan malliin. Bondilla asuminen on (ylläri, ylläri) vaikuttanut surffausharrastukseen pelkästään myönteisesti. Vedessä on tullut käytyä joka viikko useampia kertoja jos vain on ollut kelejä.

Rannalla oli pilvistä

Klaus ja ollie 

Töitä ja hellettä

Mainitsinkin jo jossain aiemmassa postauksessa, että olen taas töissä. Tällä kertaa raadan tietokoneen orjana pienessä, vain noin parikymmentä henkeä työllistävässä it-puljussa. Työnkuva on sitä samaa, tosin tällä kertaa en ole toimituksista mussuttavassa päässä vaan asiakkaat mussuttavat minulle, eli samaa kuin aikaisemmin Suomessakin.

Työpaikan "batphone"

Lafkan erikoisuutena on se, että melkein kaikki työntekijät asuvat jossain skutsissa kuten Uudessa-Seelannissa tai Victorian landella joten lähestulkoon kaikki tekevät töitä etänä tai istuvat asiakkaalla. Duunipaikalla on myös pieni toimisto Martin Placessa mutta koska kaikki muut ovat etätöissä, toimisto on lähinnä minun käytössäni. Himassa ei oikein ole järkevää paikkaa tehdä töitä ja nyt on muutenkin ollut ihan liian kuuma välillä istua sisällä ilman ilmastointia.

Duunin icuwanha hissi

Hissin käyttäjillä pitää olla aina kännykkä mukana 

Lämpötilat ovat nimittäin täällä tällä hetkellä vähintäänkin heittelehtivät. Eilen hypättiin Sydneyn lämpöennätyksestä (45,8 astetta) suoraan hyytävään etelätuuleen illalla ja saman päivän sisällä sai niin paahtua kuin palellakkin. Tänään asteita on taas ihan maltilliset vähän päälle parikymmentä. Tämä on kait kuuleman mukaan ihan normaalia käytöstä ja yleensä herkempilimakalvoisilla vuotaa nenä verta koko alkukesän kun lämpötilat sahaavat ees taas.

Toimiston keskeneräinen Star Destroyer

Itse en kokenut, että päälle 40 astetta olisi ollut mitenkään kammottavan kuuma, tosin hengasin ulkona lähinnä lounaan ajan ja lopun aikaa piileskelin liiankin ilmastoidussa toimistossa. Lämpötilaeron sai tasaantumaan avaamalla ikkunan. Harvemmin joutuu avaamaan ikkunaa lämmittääkseen huonetta. Hanasta ei tosin tullut enää kylmää vettä mutta se voi olla myös hanan, ei pelkästään lämpötilan vika.

Kello sanoo "plooonk"

Toimiston huono puoli on se, että vastapäätä on joku vanha talo jonka kellotorni lyö aina vartin välein ja tasatunnein Quasimodo päästetään irti häkistään hakkaamaan kelloa kuin viimeistä päivää. Koska oma toimistoni on myös aika korkealla, on kello melko äänekäs. Se suorastaan vaatii huomiota vaihtelemalla ääntään kovasta plonkista monimutkaisen plimplomiin. Parempi kuitenkin Quasimodo kuin duuninteko saunassa (tunnettu myös nimellä hima) sohvalla maaten. Lisäksi voin taas skeittailla osan matkaa töihin. Jee!

Hobitti eli Kontuun ja takaisin

Kun noin vuosi sitten matkustimme ympäri Keski-Ma.. siis Uutta-Seelantia, oli myös Kontu ehdottomasti nähtävä. Kontu sijaitsee pohjoisen saaren keskiosissa, lähellä ravihevoskasvatuksestaan ei välttämättä niin kamalan kuulua Matamatan kaupunkia. Kuvausryhmä vuokrasi maata lammasfarmarilta ja pisti pystyyn hobittikoloja. Uusi-Seelanti julisti ilmatilaan lentokiellon Sormusten herran kuvauksen ajaksi ja lampaatkin jouduttiin laitumelta vaihtamaan, sillä Uuden-Seelannin nykylampaat olivat mr. Jacksonin poppoon mielestä "liian moderneja".

Sinne...

Kyltti näyttää missä pahaiset Tukit asustelevat

Jaa, miksikö kirjoitan tästä vuoden takaisesta visiitistä vasta nyt? Kontuun mennessä piti allekirjoittaa proopuska joka kielsi kuvien julkaisun ennen kuin leffa on tullut ensi-iltaan ja nythän se vuoden vaihteen paikkeilla tuli viimein. Klasu oli varma, ettei siitä mitään seuraa vaikka postaisinkin blogin täyteen hoppelikolosia mutta itse päätin pelaa varman päälle ja odotella.

Bilbo asuu tuolla päällä 

Hobitit ovat pieniä suomalaisiin verrattuna

Kierros Konnussa oli todella mielenkiintoinen sillä oppaat kertoilivat kaikkea mahdollista elokuvan lavastajien pedanttisuudesta omituisiin kävijöihin. Satuimme myös sinne todella hyvään aikaan sillä Hobitti-elokuvan kuvaukset olivat juuri päättyneet mutta paikalla oli vielä kaikki lavasteet ja tykötarpeet eli propsit venaamassa josko jotain jouduttaisiin kuvaamaan uudestaan.

Pikkutarkkaa

Täällä asuu Samwise Gamgee eli vanha kunnon Sam

Juhlapuu

Todella pikkutarkkaa puuhaa lavastus oli sillä esimerkiksi puissa piti olla omenoiden sijaan päärynöitä koska kirjassa mainitaan joku päärynöitä hotkiva hobitti joten omenapuuhun liimattiin päärynöitä. Lisäksi Bilbon ja Frodon kämpän päällä kasvava puu oli tekopuu, sillä aito, paikalle raahattu tammi kuoli kun se kuului väärään ilmastoon. Sen sijaan juhla-aukion puu oli aito, samoin ilmeisesti lammikot ja mäet ja tämän juhla-aukion puun takia myös osittain oli tämä lammaslaiduin valittu.

Niitä pöhköjä turisteja

Idylliä

Omituista väkeä josta opas hauskasti kertoili oli esimerkiksi kaksimetrinen heebo joka oli tullut Kontuun, eikä suostunut lähtemään kierroksen päättyessä pois vaan väitti olevansa hobitti ja tulleensa kotiinsa. Hieman outoja olivat myös ilmeisesti ranskalainen pariskunta jonka mies tulkkasi englannin kielisen opastuksen tyttöystävälleen haltiakielellä. Kas kun ei klingonilla. Välillä myös keijularppaajat tulevat tanssimaan juhlapuun ympärille tuntikausiksi.

Täällä asuu Bilbo (ja Frodo) 

Hauska oli myös tarina naisesta joka oli ensin hankkinut kultaisen kopion Mahtisormuksesta jonka jälkeen hän oli vuokrannut itselleen helikopterin, lentänyt Tuomiovuoren ylle ja paiskannut sormuksen vuoren kraateriin tai ainakin sinne päin koska halusi tuhota Sauronin pahuuden. Yritimme vuoren rinteiltä vilkuilla, josko olisi näkynyt sormusta, mutta ei. Taitaa olla muutama muukin vuoren kävijä sitä tiiraillut löytämättä.

Vieläkin pikkutarkempaa lavastusta

Itse leffan kävimme katsomassa eilen. Olin positiivisesti yllättynyt sillä olin kuullut aika murskaavia arvoita vaikka olihan tässä enemmän lastenleffan makua ja vähemmän eeppisyyttä kuin Sormusten herra-elokuvissa. Itseäni lisätyt kohtaukset eivät haitanneet, sillä Hobitin lukemisesta on jo aikaa ja muistikuvat olivat hiisi-kohtausta lukuunottamatta melko hatarat. Kaikki actioni meni siis ihan täydestä läpi, enkä osannut valittaa lisätystä materiaalista. Itseasiassa olen lukenut ainoastaan sen ensimmäisen, ystäväni isän mainion suomennoksen Tove Janssonin kuvituksella eli Lohikäärmevuoren jossa seikkailee hoppeli Kalpa Kassinen.

Osa koloista oli pienempiä ja osa oli isompia sen mukaan kuka oli näyttelemässä, hobitit vai Gandalf

Olisi tietenkin ollut kivompi jos Guillermo del Toro olisi päässyt Hobitin ohjaamaan, eikä leffaa olisi tarvinnut venyttää kolmeen osaan. En nimittäin keksi yhtään mitä kaksi seuraavaa elokuvaa tehdään kun nyt jo päästiin aika pitkälle. Del Toron ollessa vielä ohjaajaksi nimetty oli Kontuunkin rakennettu muutama ernuhobittikolo. Niissä on selvästi synkempi, deltoromaisempi ote.

Ernukolot 

Vaikka itse en (varmaan monen yllätykseksi) ole koskaan ollut supersuuri Tolkien-fani (Sormusten herrankin aloitin varmaan neljästi ennen kuin pääsin niistä kessua polttelevista penteleen hoppeleista toimintaan ja Silmarillionissa jouduin joka sivulla tarkistamaan kuka hemmetin suippokorva nyt tässä taas olikaan kyseessä), oli Kontu ehdottomasti hieno mesta käydä. Elokuvanteosta oppi vähän ja lampaiden keritsimestä vähän enemmän sillä matkamuistomyymälän vieressä oli lampaiden keritsimisesitys, lammasfarmin mailla kun kerta oltiin ja kaikki liittyy Uudessa-Seelannissa lampaisiin.

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen

Melkein viikon päivät on nyt tullut hengattua jo kotona Sydneyssä. Säätiloiksi tälle välille on mahtunut kaikkea 42 asteen superhelteestä eiliseen kahteenkymppiin ja hyytävän kylmään tuuleen. Säätilojan lisäksi uutta vaihtelua on tuonut uusi työni. Menin pikkufirmaan projektipäälliköimään toistaiseksi kunnes keskityn yliopistokuvioihin kokopäiväisesti.

Kaksi viikkoa Suomessa oli ihan mukava kokemus mutta keskitalvi myös vahvisti tunnetta siitä, että Australiaan muutto ei ollut ollenkaan pöllömpi idea.

Venakkolook kelsiturkissa ja susilakissa

Suomen "lomasta" jäin kaipaamaan sukua ja ystäviä, en jäänyt kaipaamaan pimeyttä, kylmyyttä, hankea ja loskaa. Lisäksi sorruimme myös yleiseen ulkosuomalaisten virheeseen, eli yritimme lyhyessä ajassa nähdä kaikki mahdolliset ihmiset joka johti siihen, että aikataulu oli vähän turhankin tiukka. Ensi kerralla pitänee vähän höllentää, että kerkiää myös ihan lomailemaankin jossain vaiheessa.

Nyt pitää opetella miten ihan pikkupikkufirmassa toimitaan. Uudessa duunissani ei oikeastaan ole edes kunnon toimistoa paitsi yksi huone keskustassa jota nyt varmaankin kohtuu ahkerasti kansoitan itsekseni kaikkien muide tehdessä etätöitä jostain skutsista. Mielenkiintoista mutta myös varmasti hankalaa välillä. Siitä myöhemmin samalla lepakkokanavalla satunnaiseen aikaan...

Tätä en ikävöi