Ensimmäinen habanerosato

Yksi Australiassa asumisen mukavista puolista on se, että kukat ja yritit pärjäävät helpommalla ja pidempään, myös ilman kirkasvalolamppuja, pöytäpuutarhoita, kotivesiviljelyä tai muita vaivalloisia konsteja. Joidenkin kasvien ylläpitäminen ei oikeastaan vaadi yhtään mitään! Sisäilmamme on niin kosteaa, että esimerkiksi orkideoja joutuu kastelemaan vain todella, todella kuumien päivien tai monta viikkoa jatkuneiden kuivien päivien jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä ei oikeastaan tarvitse kastella koskaan. Suomessa (uppo)kastelin orkideani kerran viikossa.

Auringon valo mahdollistaa myös eksoottisemmat viljelmät kuten Klasun habanerot. Tänään poimimme ensimmäisen sadon, neljä kauniin oranssia mokkulaa. Lisää on tulossa pian ja toivomme myös uutta kukintoa kunhan habanerot asettuvat muuton shokista ja tottuvat uuteen ruukkuunsa.

Jos joku ei tiedä, habanerot ovat chileistä sieltä vähän tulisemmasta päästä. Nämä mollukat varmasti aiheuttaisivat suun poltteita kelle hyvänsä mutta myös maku oli oivallinen. Jännittävä fakta: kapsaisiini, ainesosa mikä chileissä aiheuttaa poltteen tunteen, on suurissa määrin neurotoksiini ja vaikuttaa ihon hermoihin saaden aikaan polttavan tunteen. Iho tai muu elin ei siis oikeasti ole "tulessa". Kapsaisiinia on chilien siemenissä ja sisäkalvoissa mutta ei kuorissa.