sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kaksitasolla silmukoita

Sain Klasulta viime jouluna joululahjaksi epämateriaa, elämyksen. Elämys oli ilma-akrobatia lento Tiger Moth-kaksitasolentokoneella! Jostain syystä en kerinnyt lentämään lentoa viime kesänä ja sitten tuli tuulista ja talvi joten päätin lykkää lentoa seuraavaan kesään. No, sitten tuli huonoa säätä, puskapaloa ja kaikkea muuta mutta vihdoin ja viimein sain kuin sainkin sekä järkevän ajan, että hyvän sään lennolle joten suuntasimme vuokra-auton nokan kohti Camdenin harrastelijalentokenttää ja kohti Tiikeriyökköstä!

Tollasella rotiskolla ilmaan? Ou mai gaad!!!
De Havilland Chipmunk, ens kerralla tämä?
Ensimmäinen ajatukseni kun näin pienen ja epävakaan näköisen kaksitason oli: "Ei ikinä toi kottero tuu lentämään mihinkään!"

Lentomestan akrobatialennosto koostui aidoista 30- 40 -ja 50 luvun RAF:n lentokoneista joita on pidetty ilmeisen hyvässä kunnossa. Tiger Motheja ja Chipmunkkeja on käytetty paljon lento-opetukseen ja koska RAF ja Britannia niin myös Aussit ovat opetelleet näillä lentämään. Tätä mallia ei käytetty sotimiseen, variaatioita kylläkin.

Kauhulla katsoin kun jonkun toisen hupilentäjän kone ei meinannu lähteä käyntiin vaikka apujäbä kuinka yritti saada potkuria käsin(!!) käyntiin. Viimein moottori hurahti käytiin ja toinen Tiikeriyökkönen rullasi kiitoradalle eli nurmikentälle.

Kauhusta kankeana! 
Vaikka olin snadisti kauhuissani ja kuolemanpelko hiipi vatsasta pitkin selkärankaa kohti aivoja, niin vain löysin itseni istumasta 40-luvulla rakennetussa koneessa venäläis-australialaisen pilotin startatessa moottoreita. 

Toisen maailmansodan lentäjä-ässä
Missä on punainen paroni?!

Koska kyseessä oli aerobatialento, testasi pilotti ensin kykyäni hanskata g-voimia parilla perus käännöksellä. Koska kaksi geetä tai kolmekaan geetä ei aiheuttanut laattarefleksiä, tehtiin koneella koko setti, eli kaikki kikat!

Pilotti kertoi ensin mitä kikkoja tullaan tekemään. Sen jälkeen tehtiin yksi kikka kerrallaan ja tsekkailtiin joko laatta lentää. Koska kevyt aamupalani pysyi sisällä ja olo oli hyvä, heitettiin kaikki kieputtimet putkeen joka päätettiin spinnaamalla korkealta vähemmän korkealle.
Tälläistä alussa

...tälläistä seuraavaksi... 

...jotain tämän tyyppistä kikkailua siinä välissä...


... ja tähän lopetettiin kieppuminen
Spinnaamisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että jotain geevoimia tässä on koettu ja olikin jo aika palata takaisin kentälle. Aikaa oli sopivasti, temppuja oli hyvä määrä ja tämä oli miljuunasti mitään vuoristorataa parempi kieputin.

Laskeutuminen. Kieputus ohi. 

En ehkä heti lopeta päivätöitä (eiku, teinki sen jo) ja ala lentäjä-ässäksi sillä lopussa oli vähän hassu olo mutta lento oli todella mahtava kokemus ja pärjäsin paremmin kuin kuvittelin. Yleensä en kestä vuoristoratoja tai mitään kieputtimia kovinkaan hyvin mutta nyt kovinkaan geevoima ei tuntunut pahalta ja kuolemanpelkokin hälveni kun kone pysyikin nätisti ilmassa kaikista odotuksistani huolimatta.

Laskuvarjolla en kyllä ikinä hyppää!


Muut kuin valokuvat
http://www.aircraftrecognition.co.uk/barrel_roll.html
http://apstraining.com/blog/2003/10/12/role-of-aerobatics-in-emergency-maneuver-training/
Vanhoja piirroksia toisesta maailmansodasta, lähteitä ei ole

1 kommentti :

  1. Hyppää vaan. Ei se niin kamalaa ollut (vaikka melkein sainkin sydärin), ja oikeasti noi temput näyttää paljon laattavalmiimmilta. :)

    VastaaPoista