Työnhakua ja nyrkkeilyä

Saimme vierailijoita pohjoiselta pallonpuoliskolta, Aki ja Ninan! Pari iltaa on mennyt treffatessa ja höpistessä outbackin jättihämppyreistä mutta päivisin ankara työnhaku jatkuu. Edistystä on taas hiukan, mutta ei vielä merkittävää läpimurtoa toisin sanoen haastattelua ja varsinaista duunia.

Toisin kuin Suomessa, missä firmat itse hakevat suoraan työntekijöitä, työnhaku täällä menee pitkälti agenttien eli jonkun sortin headhunttereiden kautta. Agentit postailevat työnhakuilmoituksia työsaiteille, joista parhaalta tuntuu seek.com.au. Muitakin saitteja on, mutta Seekkiin tuntuu tulevan parhaat ilmoitukset. Agentit tekevät esivalinnan siitä, ketä laittavat firmoille etiäppäin, firmat päättävät halutaanko haastatteluun, agentit soittelevat kandidaateilleen ja koko prosessissa kestää järkyttävän kauan. Lisäksi osa agenteista tuntuu olevan todella sluibia, eivätkä saa mitään aikaiseksi vaikka heille olisi tiedossa fyffeä jokaisesta työtä saaneesta heebosta. Klasuhan nappasi oman työnsä suoraan firman itse pistämän ilmoituksen kautta, eikä siinä kauaa nokka tuhissut. Itselläni ei ole vielä niin hyvää mäihää käynyt, mutta markkinat ovat edelleen vilkkaat ja cv:ni on hyvä, joten eiköhän tässä jotain duunia ennen talvea tehdä. Kotirouvana olo voi talven tullen käydä vähän tylsäksi ja shoppaushimo ylitsevuotavaksi. Työnhakumotivaattorina minulla on Australian Vogue ja sen materialismiin  kannustavat kiiltävät sivut.

Jotta en tekisi työnhakuani kuitenkaan liian helpoksi, olen hakenut vain kontraktihommia, eli en halua tehdä töitä kuutta kuukautta pidempään. Miksikö? No koska haluan edelleen takaisin yliopistolle jatkamaan opintojani mutta tarvitsen siihen rahoitusta. Kuusi kuukautta korporaatio-orjana toisi sopivasti pääomaa plakkariin vuosikausien opiskelijalorvailua varten. Ja ehkä muutamat MP-kengät...

Asiasta lapaseen, tai tässä tapauksessa nyrkkeilyhansikkaaseen. Päivieni kuluksi ilmoittauduin kahdesan päivän kokeiluun ja olen siellä nyt käynyt muutamia kertoja hakkaamassa säkkiä niin, että rystysistä lähti iho. Nyrkkeily tuntuu taas pitkästä aikaa todella hyvältä, hartiat kiittävät ja selkä on kolmatta päivää lihaskipeä. Jalkojakin tulee treenattua kun hakkaa säkkiä liikkuvasti, eikä vaan möllötä paikallaan. Nyrkkeilyn lisäksi salilla on myös potkunyrkkeilyä, joka on aika lähellä savatea, ranskispotkunyrkkeilyä, jossa siis kävin viime kesänä, savate formen peruskurssin. Potkut potkitaan eri kohdalla jalkaa ja kenkiä ei käytetä mutta hiki lentää. Pitää varmaan tehdä musiikkitoiveita vetäjille, kun ei Rammsteinia kuulu!

Tavoite