perjantai 14. helmikuuta 2014

Ensimmäinen habanerosato

Yksi Australiassa asumisen mukavista puolista on se, että kukat ja yritit pärjäävät helpommalla ja pidempään, myös ilman kirkasvalolamppuja, pöytäpuutarhoita, kotivesiviljelyä tai muita vaivalloisia konsteja. Joidenkin kasvien ylläpitäminen ei oikeastaan vaadi yhtään mitään! Sisäilmamme on niin kosteaa, että esimerkiksi orkideoja joutuu kastelemaan vain todella, todella kuumien päivien tai monta viikkoa jatkuneiden kuivien päivien jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä ei oikeastaan tarvitse kastella koskaan. Suomessa (uppo)kastelin orkideani kerran viikossa.

Auringon valo mahdollistaa myös eksoottisemmat viljelmät kuten Klasun habanerot. Tänään poimimme ensimmäisen sadon, neljä kauniin oranssia mokkulaa. Lisää on tulossa pian ja toivomme myös uutta kukintoa kunhan habanerot asettuvat muuton shokista ja tottuvat uuteen ruukkuunsa.


Jos joku ei tiedä, habanerot ovat chileistä sieltä vähän tulisemmasta päästä. Nämä mollukat varmasti aiheuttaisivat suun poltteita kelle hyvänsä mutta myös maku oli oivallinen. Jännittävä fakta: kapsaisiini, ainesosa mikä chileissä aiheuttaa poltteen tunteen, on suurissa määrin neurotoksiini ja vaikuttaa ihon hermoihin saaden aikaan polttavan tunteen. Iho tai muu elin ei siis oikeasti ole "tulessa". Kapsaisiinia on chilien siemenissä ja sisäkalvoissa mutta ei kuorissa.


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Yliopisto-opetuksen eroista, osa 2

Ohho, edellinen osa tätä sarjaa oli kerännyt ihan älyttömästi lukijoita! Jos joku tietää, miksi, niin valaiskaa toki minuakin. Mutta, asiaan:

Historiaa ja huomioita

On yliopistoja ja on yliopistoja. Oma Alma Materini, edesmennyt Teknillinen Korkeakoulu ei rankkauslistoilla kovinkaan korkealla loistanut mutta oli Suomen mittakaavassa ihan kelpo opinahjo, opetusmielessä siis. Kulttuurimielessä TKK on minusta ihan omaa luokkaansa mutta ei nyt mennä epäopetuksellisiin seikkoihin vaikka niilläkin varmasti vaikutusta on.

TKK on jossain muodossa perustettu jo vuonna 1849 ja ylioppilaskuntakin perustettu jo 1872. Vertailukohtana voidaan pitää Helsingin yliopistoa joka laskee itsensä perustetun jo 1640, Turussa tosin, mutta mitä pikkuseikoista. Australian "First Fleet" laski ankkurinsa maihin vasta 1788. Mielestäni on siis ihan oikeutettua sanoa, että suomalainen yliopisto-opetus on vanhempi kuin koko Australian länsimainen historia mutta se ei vielä tarkoita mitään.

Sydneyn yliopisto on perustettu vuotta myöhemmin kuin TKK, 1850 ja se on näin ollen Australian vanhin yliopisto. Tiedekuntia on joka lähtöön naistutkimuksesta lääkikseen mikä saa aikaan ainakin omasta mielestäni vähän erilaisen ilmapiirin kuin pelkkään tekniikkaan keskittyvissä yliopistoissa. Aktivismi tuntuu olevan enemmän in ja aukiolla vastustetaan niin Israelin palestiinapolitiikkaa, Liberaalipuoluetta kuin henkilöstön leikkauksia. Koko ajan tuntuu olevan jotain protestia meneillään ja yksi tutorikaverin vitsaili, että yliopiston lehdessä, Honi Soitissa, joka toinen numeron on LBGT-numero. Tällä hetkellä taitavat niinkin modernit sedät kuin Marx (Karl) ja Marx (Groucho) olla taas trendikkäitä.

Heterogeenisyydestä johtuu myös yksi suurimmista eroavaisuuksista. Kampusalueella on tyttöjä. Ja paljon! Olen jonkin verran puhunut myös tietskari-insinöörialan tyttöjen kanssa ja vaikka sukupuolijakauma on sielläkin todella vinksallaan, tilanne vaikuttaisi olevan pari prosenttia Suomea paremmissa kantimissa.
Herrajessus, tyttöjä!!!

Akateeminen vartti
Mikä akateeminen vartti? Luennot alkavat tasalta tai ainakin niillä main. Kuinka perverssiä.

Kerro kerro kristallipallo, saanko kurssista hylsyt?
Akateeminen vapaus...
Sitä ei ole! Ei ainakaan tarpeeksi. Opiskeluajat on määrätty, yli on vaikeaa mennä. Kurssejakaan ei saa kovin vapaasti valita vaan tutkinnot ovat kohtalaisen rajattuja. Sen sijaan sivuaineita saa ilmeisesti kasata niin paljon kuin haluaa ja erilaisilla kaksoistutkinnoilla voi kikkailla koska joka opintopisteestä joko itse tai valtio maksaa joten miksi niitä rajoittamaan. Omassa tohtoriohjelmassanikin joutuu jossain vaiheessa selittelemään jos näyttää siltä, että opinnot alkavat venymään.

... ja se akateeminen vastuu
No sitäkään ei juuri ole. Monet asioista on tehty ihan liian helpoiksi ja tuntuu, että kurssien asiat ovat liian valmiiksipureskeltuja. Opiskelijat ottavat kaiken irti maksullisuudesta ja valittavat kurssin asioista vaikka aihetta ei aina olisi. Näitä valituksia myös jostain syystä kuunnellaan melko tarkasti, mikä on aika uutta minulle. En ole varma olisiko valituksilla saatu muutettua kuin yhtä pahamainesta kurssia omana opiskeluaikanani ja se oli kaikin puolin kaamea pohjanoteeraus josta sietikin valittaa. Täällä taas mussutetaan vähän mistä sattuu, yleensä ilman syytä.

Mussutimussun! 
Tentit
Tenteistä ei pääse eroon vaikka olisikin down under. Tai siis, jos ei tee tohtoriopintoja. Itsehhän en enää yhteenkään tenttiin aio nokkaani pistää mutta olen korjannut vinon pinon opiskelijoiden tenttejä täällä. Käytännöt vaikuttavat samanlaisilta, tenttiviikkoina mennään saliin, eteen saadaan kysymyksiä ja konseptipaperi. Paperille kirjoitetaan kaikki mitä tiedetään asiasta tai asian vierestä ja toivotaan parasta. Yllättynein olin, miten luettavaa kaikkien käsiala oli vaikka kaikkialla toitotetaan käsin kirjoitetun tekstin katoamista. Aloin kauhunsekaisella säälillä miettiä omien tenttieni korjaajia... Sorry, tyypit!

Kurssien arvostelu 
Arvostelujärjestemä menee nollasta sataan mutta käytännössä jos saa alle viisikymmentä, on saanut hylsyt. Keskimäärin jengi tuntuu saavan jotain seitsemänkymmenen pisteen paikkeilla joka vastaa muinaista kolmosta, Helsingin lipastolaisille varmaan kakkosta. Yli kasiviis on vaikeaa saada ja sen nimi on High Distinction eli näitä arvosanoja saaville hikareille tuttavallisemmin HD kun siitä alempi on D, eli pelkkä Distinction mikä on sekin ihan kelpo arvosana. Arvostelu tuntuu olevan hiukkasen tiukempaa kuin omina aikoinani, tosin riippunee varmaan aineesta.



Tenttisali? 
Kurssit joita assaroin

Jos ketään kiinnostaa tietää vähän tarkemmin mietteitäni niistä kursseista minkä kanssa olin itse enemmän tekemisissä opetusmielessä niin täältä pesee. Assaroin viime lukukaudella kahta undergrad-kurssia ja yhtä Masters-kurssia. Toinen undergrad-kursseista oli ns. capstone-kurssi, jossa vedetään ison harkan muodossa kaikki kolmen vuoden aikana opittu kauppatiede yhteen ongelma-analyysistä strategiasuosituksiin. Tämä kurssi päättää kolmen vuoden opintourakan ja oli siis näin ollen vaikea ja työläs. No, oli se ainakin työläs, sitä en kiistä ja ryhmätyöt ovat aina henkisesti haastavia ja raastavia. Opiskelijat kyllä suoriutuivat kurssista kunnialla ja tekivät (lopulta) todella korkealaatuisia strategisia raportteja "asiakkaille". Tämä kurssi muistutti eniten oman opinahjoni viimeisen vuoden harkkatyökurssia, tosin se oli työmäärältään vähän vähäisempi ja aihepiiri oli vapaampi. Toivottavasti entinen ohjelmatyö tai ohjelmistoprojektikurssi on vielä olemassa. Se oli nimittäin todella hyvä.

Toinen undergrad-kurssi puolestaan oli tietskariharkkapainotteinen toisen vuoden "näin prosesseja mallinnetaan" kurssi. Yllättävän käytännönläheistä puuhaan yliopistoon, tästähän voi jollekkin olla oikeasti jotain osaamishyötyä! En ole kyllä ihan vakuuttunut, että ihan näin käytännön tietokoneen naksuttelu kuuluu yliopistoon mutta ehkä bisnes-puolella sitä pitää opettaa siinä missä insinööri on prosessinmallinnuksen asiantuntija kun näkee ensimmäisen prosessinsa? No, kauppislaisten kiusaaminen sikseen, tällä kurssilla opiskelijat olivat selkeästi enemmän kujalla kuin kauppisharkassa. On ihan ymmärrettävää, että ensimmäistä kertaa IBM:n enterprisesoftan kanssa kohtaaminen ei välttämättä aina ole helppoa mutta kuka kertoisi lapsukaisille, että se softa on yhtä vaikeaa saada rikki kuin vuoden 1993 ThinkPad tai Nokia 3110?

Kolmas kurssi oli "softaa kirjanpitäjille". Koska tiedän kirjanpidosta yhtä paljon kuin karhu eksegetiikasta, keskityin siihen softaosuuteen. Tässäkin hiukkasen esiteltiin opiskelijoille prosessinmallinnusta ja vieläkin jännittävämpää viritelmää, SAPpia. Tällä kurssilla oli mielestäni parempi balanssi teorian ja käytännön kesken, eli suurin osa oli teoriaa niin kuin mielestäni yliopistossa kuuluukin. Ja taas kohtasin opiskelijoita jotka a. pelkäävät tekevänsä jotain mikä rikkoo softan (ei riko) b. eivät tiedä, että paras tapa päästä virheilmoituksista eroon on lukea mitä niissä sanotaan ja tehdä ohjeiden mukaan c. joskus deletointi tai uudelleenkäynnistäminen on ainut vaihtoehto koska computer says no.

Pata says no!
Seuraavassa osassa mussutan enemmän väikkärin kirjoittamisesta. Se on varmaan yhtä kammottavaa kaikkialla :)

Kuvat: 
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Sixth_year
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Classroom_1B
http://harrypotter.wikia.com/wiki/User:Jack_%22BtR%22_Saxon/Sprout_draft
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Divination_(class)
http://harrypotter.wikia.com/wiki/Beauxbatons_Academy_of_Magic

tiistai 4. helmikuuta 2014

Lesemuffinssit, resepti talteen

En aio ottaa tavaksi postailla tänne reseptejä mutta koska tätä reseptiä ei enää löydy netistä, laitan sen talteen "varmaan" paikkaan. Kyseessä on ihqun Eeva Kolun ensimmäisen ruokablogin icuwanha "terveysmuffinssi" johon tulee enemmän leseitä kuin kaurapuuroon ja sokerin tilalle hunajaa koska hunajan ihmeelliset terveysvaikutukset.

 Huomasin reseptin olevan myös melkoisen monipuolinen, sillä sitä vähän muokkaamalla saa aikaan vaikka minkälaisia "terveys"muffinsseja. Koska kaapista puuttui vehnäjauhot, käytin tattarijauhoja (totta kai niitä on aina kaapissa, duh) eikä lopputulos ottanut tästä lainkaan nokkiinsa ja koska en halunnut käyttää omenoita (vaan syödä ne välipalaksi), käytin kaksi ylikypsää banaania jotka oli oikeastaan tarkoitettu toisiin muffinsseihin, tämän reseptin banaanileipävarianttiin. Lisäsin myös kourallisen macadamia-pekaani-ja saksanpähkinöitä tasapainottamaan leseiden terveellisyyttä.

Epäterveysaamupala ja akhvia!

Tässä kuitenkin resepti alkuperäismuodossaan. Itse muutin prosessia myös sekoittamalla kuivat aineet omaan kulhoonsa ja märät aineet toiseen kulhoon edeltävänä iltana niin, että kun aamulla heräsin muffineja paistamaan, oli taikina viimeistä sekoitusta vaille valmiina kauhottavaksi vuokiin.

 1/3 dl vehnäleseitä
1 dl kauraleseitä
1 dl grahamjauhoa
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1-2 tl kanelia
0,5-1 tl jauhettua inkivääriä

1 muna
1,5 dl luonnonjugurttia
1/3 dl rypsiöljyä
2/3 dl hunajaa

2 omenaa raastettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita eri astiassa märät aineet keskenään. Yhdistä märät aineet kuiviin aineisiin ja sekoita vain sen verran, että ne sekoittuvat. Älä sekoita liikaa!
Kääntele viimeisenä omenaraaste (banaanimöhnä) taikinan joukkoon.
Täytä muffinsivuoat melko täyteen. Taikinasta tulee n. 8 isohkoa muffinsia, vähän riippuen vuokiesi koosta.
Paista 190 asteessa 20-25 minuuttia.


Koska kyseessä eivät ole kuppikakut vaan lesemuffinit, tulee muffineista melko tuhteja joten kovin montaa ei pysty aamupalaksi hotkimaan. Niiden esteettisyys ei myöskään yllä sokerihuurrutettujen serkkujensa tasolle mutta maku on oikein mainio.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Australian linnut, kauniita katsoa, kamalaa kuunnella

Takapihamme puussa hengailee välillä pari isoa cockatoota eli suomeksi kakadua jotka inspiroivat minua hieman kitisemään australian faunan kammottavasta rääkymisestä. On täällä jossain korvessa jotain ihanasti lurittelevia satakieliä tai muita hömötiaisia mutta asumuksen lähimaastossa elelee lähinnä joko kirkuvia lepakoita, rääkyviä kakaduja tai hekottelevia kookaburria.

Onhan se omalla tavallaan aika khuulia, että variksien sijaan geneerinen lintu on iso valkoinen papukaija mutta olisiko joku voinut antaa raasuille nätimmän äänen? No, ei voi kaikkea saada edes kakadu. Näistä on muuten myös musta variantti mutta ne ovat harvinaisempia. Olen vain kerran nähnyt.

Takapihamme rääkyjä
Jos ette usko, niin tsekatkaa itse. Kakadun ääninäyte:


Kookaburra naurava lintu on, kuningas se on koko viidakon! Hoo kookaburra, haa kookaburra, nauru vallaton!

Tämä pikkukookaburra chillaili Palm Beachin metsikössä. 

Ja ne nauraa yleensä kimpassa ja kilpaa. Kookaburra hekottamassa:


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Mango, kesä tiivistettynä

Aaah, mikään ei ole niin hyvää kuin Australian kesän kypsyttämä mango. Lajikkeina paras on mielestäni Kensington Pride mutta kyllä Honey Goldkin menee tai Calypso. Mangon voi myös leikata hankalasti tai sitten "oikein" mangosiiliksi. Entinen kämppiksemme Rohan opetti tämän minulle ja epämääräiseen veitsellä nyhräämiseen ei enää ollut paluuta.


Tämä mango päätyi jugurtin ja myslin kaveriksi. Tätä aamupalaa paremmaksi on vaikeaa päästä.

Omnomnom. 

lauantai 1. helmikuuta 2014

Matkaleuhutusta

Jennin blogissa oli matkatriviaa ja koska tätä varten saa tonkia vanhoja kuvavarastoja naamakirjasta, kopsin laiskuuksissani idean.

Fujisan, Japani
Kuinka monessa maassa olet matkustanut? 
Aika monessa mutta en silti ihan kaikkialla, koska joissain paikoissa olen käynyt kahdesti tai kolmesti. Suuri osa itä-Eurooppaa on myös katsastamatta, samoin isot maat kuten Kiina ja Intia. Lisäksi teoriassa voisin sanoa käyneeni vaikka kuinka monessa Stanissa koska kävin aikoinaan Neuvostoliitossa, mutta se olisi vähän ehkä huijausta. 

Maasaldo on 32: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Latvia, Saksa, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Englanti, Skotlanti, Ranska, Espanja, Italia, Vatikaani, Venäjä (myös NL), Kreikka, Israel, Egypti, Gambia, Senegal, Thaimaa, Kambodza, Japani, Yhdysvallat, Costa Rica, Meksiko, Brasilia, Argentiina (vain päivän), Australia ja Uusi-Seelanti.

 
visited 30 states (13.3%)
Create your own visited map of The World or Like this? try: Eddie the DJ

Kuinka monessa maassa olet asunut?
Kahdessa muistan asuneeni, Suomessa ja Australiassa. Äiti sanoo, että olen asunut myös Neuvostoliitossa mutta sitä ei lasketa koska se lakkasi olemasta.


Senegalissa matkalla kohti ekomökkejä (kuvan ottanut Jenni)

Mitä ilman en matkusta?
Aina lompakko mukana ja kännykkä. Pidän passia mukana aina paitsi Australian sisäisillä lennoilla. Pitkiä matkoja en matkusta ilman lentosukkia.

Yosemiteessa, USA
Miksi aloitit matkustamaan?
En varsinaisesti koskaan aloittanut matkustamaan. Se vain tapahtui.

Toscanalainen villisika
 



Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puoli on yksin matkustamisessa?
En matkusta yksin. Paitsi työmatkoja.

Miten matkustaminen on muuttanut elämäsi?
Olen nähnyt mualimaa. Varmasti se avaa pespektiiviä ihan eri tavalla kuin himassa nyhjöttäminen. Afrikassa ja Aasiassa käyminen varsinkin on ollut mielenkiintoista. Esimerkiksi Japani on niin erilainen mihinkään länsimaahan verrattuna, että siellä käymättä asiaa on vaikea ymmärtää. Ja olenhan päässyt myös tilaamaan vinkkua ja kahvia kouluranskalla-ja espanjalla!
Japanilaista "ruokaa"

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?
Ötökät, levät, eri elukoiden kuten krokotiilin tai käärmeen liha.

Quetzal-lintu Costa Ricassa

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?
Vain liikenteessä. Siellä sitten montakin kertaa.

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?
Jos käyntikertoja lasketaan, niin Italia ja Rooma tai Ruotsi ja Tukholma tai Viro ja Tallinna. Olen minä Pietarissakin käynyt aika monta kertaa. Suomea en tähän kategoriaan laske koska se ei ole maa vaan mielentila.

Onko sinulla pakkausrituaaleja?'
Hahahah, joo: "mikä tällä kertaa jäi..."


Chichen Itzan pelikentän luuserejoukkue ikuistettuna. 

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?
Pakko vähän kehaista tätä kotirantaa. Ei kovin montaa Bondin voittanutta löydy. Costa Rican Mal Paisin ranta oli myös hieno, samoin Gambian rantsu. Australiassa on kyllä niin monta upeaa rantaa, että on vaikea valita.

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?
Kävin pienenä isän kanssa Italiassa ja Egyptissä. En ole varma kumpi oli ensin. Molemmissa oli kuumaa.

Mainitse 5 asiaa bucketlistaltasi? Intiaan pitää mennä. Kiinaankin pitää mennä. Papua Uuteen Guineaan pitää myös mennä. Peruun ja Chileen ja. Ja Antarktikselle! Sinne pitää ehdottomasti mennä!
Himenji-jo, linna Japanissa
Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?
En tunne vetoa reissata naisia alistaviin, kivikautisiin sovinistivaltioihin. Paitsi ehkä jossain vaiheessa pitää käydä Iranissa...

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?
Sukuja ja ystäviä. En kaipaa säätä.

Meitsi vuosien takaa khmer-kuteissa :) (kuva Jenni)

Uskotko, että joskus asetut vielä jonnekkin, ja jos niin minne?
Saas nähä.

Mikä on suosikki lentokenttäsi ja lentoyhtiösi?
Qantas! Vedän vähän kotiin päin mutta suureksi ja vanhaksi lentoyhtiöksi yllättävän hyvä.

Mikä on suosikkikaupunkisi?
Sydney! En minä muuten täällä asuisi. Hyvänä jaetun sijan kakkosina tulevat Melbourne, New York, San Francisco, Kioto, Osaka, Helsinki, Tallinna, Sienna ja Rooma.