lauantai 24. elokuuta 2013

Muutama viikko yliopistoa takana

Havaintoja elokuun ajalta:


  • Opiskelijat ovat nuoria. Kaksikymppinen on aika eri asia kuin kolmikymppinen.
  • En ole niin huonosti säilynyt kuin mitä luulin tai pukeudun teinisti sillä ikäni ei ole paljastunut. 
  • Opiskelijat ovat söpöjä ja haluavat kuulla oikean maailman asioista. 
  • Latexin käyttö sujuu kun osaa käyttää Googlea
Talvidrinkki jonka Klasu teki. Tosi hyvää! 

  • Kvalitatiiviset menetelmät ovat vaikeita enkä muista enää mitään statistiikan tai todennäköisyyden opinnoista
  • Jos assarointia on neljästä iltayhdeksään, seuraavana aamuna väsyttää
  • Tuplaespresso on tehokas herätyskello
  • Suurin osa konferenssipapereista on huonoja
  • IBM Websphere Business Process Modeler on surkea
  • SPSS on myös kauhea softa
Söin herkkuja ja otin niistä hyvän kuvan
  • Opiskelu on rankkaa. Paljon rankempaa kuin mitä muistinkaan. Koko ajan oppii uutta ja joutuu elämään epävarmuudessa
  • Assarointi on rankkaa. Koko sen ajan mitä assaroi, pitää olla skarppina, eikä saa feisbuukkaa puolta päivää niin kuin "oikeissa" töissä
  • Sanoinko jo, että opiskelijat ovat nuoria ja söpöjä? 
Taannoisten olutfestarien tarjoamaa
  • Kandivaiheen opiskeilijoista melkein kaikki ovat aasialaisen näköisiä
  • Maisterivaiheen opiskelijoista 99% ovat aasialaisen näköisiä
  • Olisi varmaan hyvä osata kiinaa niin tietäisin juoruavatko ne minusta
  • Aasialaiset sukunimet ovat ihan mahdottomia 
  • Opiskelijat eivät osaa käyttää tietokoneita tai softaa vaikka kaikkien pitäisi olla "diginatiiveja" 
Munatoti. En tiennytkään, että lempijuomani alkoholi voi olla näinkin hyvää
  • Mistään kampuksen alueelta ei saa hyviä salaatteja
  • Newtownista saa halpaa thairuokaa jos jaksaa kävellä puoli kilometria
  • Kampuksen päästä toiseen on ärsyttävän pitkä matka
  • Opiskelijakortin kuva on aina kauhea
  • Toivottavasti olen uskottavampi opiskelija kuin Steve tuossa alla: 



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pitkä taival yliopiston porteille

Business School eli mun lafka
Podettuani vuosikausia eksistentialistista kriisiä erinäisten korporaatioiden palveluksessa päätin, että kun tilanne antaa myöten, menen takaisin yliopiston helmoihin ja alan naputtaa väitöskirjaa ihan toden teolla. Olenhan siis valmistunut TKK:lta jo vuosia sitten dippainssiksi ja kummittelen Aalto-yliopiston jatko-opiskelijarekisterissäkin ilman ainuttakaan suoritusta. Suomessa akateemikon alhainen tulotaso ei houkuttanut ja halusin kerätä työkokemusta "oikeista" töistä mutta nyt aika oli kypsä ja täkäläinen palkkataso mahdollistaa paremmin sen, että toinen osapuoli saa vähän vähemmän liksaa. Kokonaanhan siis en ole työntekoa lopettanut vaan assaroin yliopistolla kursseja mutta siitä vähän lisää hakuprosessieepoksen jälkeen.

Opiskelunurtsi
Koska olin jo TKK:n aikoinani opiskellut aika epäteknistä puolta tietotekniikassa, yritin täällä Sydneyssä löytää vastaavaa. Ensin selailin yliopistojen, lähinnä Sydneyn yliopiston ja University of New South Walesin sivuja ja koitin löytää sopivia proffia ketä kiusata ideoillani. Ekalla kierroksella Sydneyn yliopisto ei tärpänny, en koskaan saanut mitään vastausta kun yritin löytää ohjaajaa enkä ymmärtänyt täkäläistä systeemiä. Sen sijaan UNSW:ltä tärppäsi ja löysin ohjaajat kohtalaisen heppoisalla suunnitelmalla. Kävin jäbien kanssa pari kertaa puhumassa ja aloitin uuvuttavan dokumentinkeruuprosessin johon kuului yhtenä osana IELTS-kielitesti. Viimein minulla oli kaikki tarvittavat proopuskat ja hakemus sisässä. Sainkin paikan kun kerta läpäisin kaikki kriteerit ja minulla oli ohjaajat. Noh, sitten vain lykkäystä aloitukseen, sillä rahoituspuoli ei ollut vielä kunnossa ja halusin olla vielä muutaman kuukauden töissä.

Makkaratalon serkku? 
Tässä vaiheessa maailma alkoi löydä kapuloita rattaisiin. Puolen vuoden työsopimukseni päättyi ja ajattelin joko hengailla pari kuukautta tai etsiä uusia töitä kunnes pääsisin aloittamaan yliopiston viime syyslukukaudella eli helmikuun lopussa. Joulun alla sain kuitenkin kuulla, että molemmat ohjaajani olivat vapaaehtoisesti irtisanoutuneet UNSW:n leivistä. Jahas, kiitti kaverit. Noh, ei vielä hätä ollut tämän näköinen sillä yliopiston koordinaattori sanoi yrittävänsä löytää uusia ohjaajia. Aikaa kului, eikä ohjaajia alkanut löytymään. Tässä vaiheessa olin aloittanut uusissa töissä (varmuuden vuoksi) ja lisäksi aloin vilkuilemaan löytyisikö aidan takaa vehreämpää ruohoa ja muista yliopistoista parempia proffia.

"Pankki", farmaseutit hengaavat täällä
Jossain vaiheessa minulle myös valkeni, että oppialani ei oikeastaan kuulu missään yliopistossa tietotekniikan alle vaan kaupallisiin aloihin. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun huomasin, että Sydneyn yliopiston kaupallisella puolella on melkeinpä yks yhteen SoberIT:n kanssa oleva lafka. Noh, nopeasti guuglaamalla löysin proffan joka vaikutti olevan suht samahkoista asioista kiinnostunut ja myös jonkun sortin koordinaattori tohtorisopiskelijoille. Ei kun vaan mailia sinne ja tapaamisia kehiin. Kävi ilmi, ettei tämä nimenomainen proffa tehnyt ihan samaa kuin mistä olin itse kiinnostunut mutta hän osasi neuvoa pari muuta tyyppiä joiden kanssa voisi tärpätä paremmin ja sieltä löysinkin nykyisen ohjaajani.

Nättejä ja rumia rakennuksia sikin sokin. Tässä Wentworth Building, ylioppilaskunnan lafka eli paikallinen Dipoli
Sanoin siis UNSW:lle heipat ja pistin uutta hakemusta sisään. Lähettelin kaiken näköisiä proopuskoita moneen otteeseen ja koitin vääntää rautalangasta miksi minulla ei ole kandin tutkintoa ja mikä ihme se DI nyt sitten on ja onko se nyt tutkimusta sisältänyt tutkinto vai ei. Onneksi olin töissä sillä alkuperäinen aloitusaika venähti ohjaaja-ja yliopistovaihdoksen vuoksi puolella vuodella mutta viimein heinäkuun puolessa välissä sain viralliset vahvistukset Sydneyn yliopistolta. Aika tiukille meni, että kerkesin vielä tälle lukukaudelle mutta ehdin kuitenkin. Lukukausi alkoi heti heinäkuun viimisellä viikolla ja otinkin töistä loparit Suomesta käsin.

Quadrangle 
Tätä kirjoittaessani kaksi viikkoa yliopistoa on nyt takana. Olen pikku hiljaa taas tottumassa opiskeluun vaikka se tuntuu vielä vähän oudolta. Assaroin myös kolmea kurssia mutta ne ovat kaikki aika simppeleitä sillä olen tehnyt niiden aihealueisiin liittyviä juttuja töissä viimeiset vuodet. Omat kurssit sen sijaan ovat ihan mukavan haastavia. Odottelen "innolla" kvantitatiivisten menetelmien kurssin harjoitustehtäviä Excelin ja SPSS:n ääressä.

Kattoja ja ihania ikkunoita Quadranglen sisällä
Kivettynyt jatko-opiskelija
Ainiin, älkää vielä kysykö väikkärin aihetta. Kerron sen sitten kun itse tiedän paremmin. Tieskariohjelmien kehitystä ja prosesseja ja organisaatioita ja kaikkea vastaavaa extrateknistä ja talousorientoitunutta. Maailmaa tietty parannan, softaprojekti kerrallaan.


tiistai 6. elokuuta 2013

Paluu epänormaaliin päiväjärjestykseen


Melkein koko heinäkuu on humahtanut edeltävästä postauksesta. Nyt tuntuu siltä, että elämä asettuu taas uomiinsa mutta uomat ovat vielä hakusessa. Mitä tässä välissä sitten on tapahtunut?

Yhden viikon vietin Suomessa. Viikon pikapyrähdyksen pääpointti oli hääjuhla kotikulmilla. Lopun aikaa lorvin erilaisilla mökeillä ja äitien nurkissa.

Sipoon saaristo

Grilliklassikko
Aurinko laskee mun merenselkäni taa

Häät olivat mukavat, morsian kaunis ja sulhanen komea. Koko reissu oli täpö täynnä maalaisromantiikkaa, pullaa, mummoja, kissoja, Marimekkoa, uusia perunoita, silliä ja radioaktiivista maasäteilyä. Suomen kesä pisti parastaan, säät suosivat. Viikko on kuitenkin lyhyt aika, enkä ole aivan varma voinko suositella kellekkään enemmän jet lagiin taipuvaiselle näin lyhyttä reissua maapallon toiselle puolelle. Itsehhän olen toki lagaamaton yli-ihminen joka juoksi heti koneesta mökkeilemään mutta heikompaa voisi hirvittää.

Miisu, espoolainen kaunotar 
Unski, kulmakunnan kovin kolli ei ihan hiffaa tramboliinia
Suomessa hengaillessani sain myös lopulliset varmistukset ja vahvistukset yliopistopaikastani ja sunnuntaiyönä sommittelin irtisanoutumiskirjeen työpaikalleni. Kolmas kerta toden sanoo sanoi pässi kun päätä leikattiin ja niin lopetin neljännen työsuhteeni.

Vihkiminen
Komea hääauto
Nyt olen viettänyt muutaman päivän uudessa opinahjossani, Sydneyn yliopistolla, josta kolmehkon vuoden päästä valmistunen tohtoriksi jos tutkintojen jumaluudet sen minulle suovat mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa...